Moi!
Enpä ole tässä ehtinyt ollenkaan postaamaan mitään. Kerroin edellisessä postauksessa, että olin lähdössä jonnekin. Arvatkaapa missä olin! :) Alkaa O-kirjaimella ja päättyy U-kirjaimeen. No eiköhän tuosta ole jo aika helppo arvata. Olin koko viikonlopun siis Oulussa. Oli ihan kiva reissu, vaikka työjuttuihin liittyikin.
Oulu on tosi kiva kaupunki. Olen käynyt siellä kerran lapsena. Kävisin siellä paljon useammin, jos matka ei olisi niin pitkä. Tulihan siellä vähän shoppailtuakin! Tietysti. Jos jotain kiinnostaa mitä ostin, niin mukaan tarttui kaksi paitaa, farkut ja juhlamekko. Parin viikon päästä olisi parit juhlat, joihin on kutsu, joten mekko on ihan passeli.
Tämäkin postaus jää nyt tosi lyhyeksi, koska olen näin syksyisin tosi kiireinen. Vai pitäisikö sanoa talvi. En yhtään osaa sanoa, onko vielä syksy vai talvi, kun lunta ei ole. Minulla talvi alkaa varmaan siitä, kun lunta on maassa. Tai viimeistään ainakin joulukuussa. Ainakin täällä on jo keskustassa jouluvalot. Ehkä se joulu on nyt vihdoin täällä.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
perjantai 18. marraskuuta 2011
Minä rakastan
Ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa. Se on kiva tunne, kun myös on joku, kenelle voi sanoa, kuinka paljon rakastaakaan. Joku, kenen kanssa voi jakaa kaiken. Onneksi meidät on luotu rakastamaan. Rakkaus on tärkeää elämässä. Oikeastaan se on se tärkein. Jos ei ole rakkautta, ei ole mitään. Näin minä ajattelen.
Minä olen onnellinen. Kaikin puolin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka rakastavat minua ja minä rakastan heitä koko sydämestäni. Vanhempani, sisarukseni, ystäväni sekä juurikin se, kenen kanssa voin kaiken jakaa. On tärkeää, että ihminen oppii rakastamaan myös itseään. Eikä kyse ole todellakaan mistää itserakkaudesta. Tai on se tavallaan. Kun pitää itsestään juuri sellaisena kuin on, niin varmasti myös muutkin rakastavat sinua. Ilman rakkautta olisi yksinäistä.
Vaikka joskus tuntuukin, että kukaan ei rakasta eikä välitä, niin se ei ole totta. Jokaista ihmistä varten on joku, joka rakastaa ja välittää. Eihän elämästä muuten tule mitään. Pointtini siis on, että joku välittää kuitenkin. Vaikka olisi kuinka onneton olo. Pidän tämän postauksen aika lyhyenä, koska minulla on nyt vähän kiirettä. Kohta täytyy juosta asemalle, pidän määränpään salaisuutena ainakin vielä ;)
Minä olen onnellinen. Kaikin puolin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka rakastavat minua ja minä rakastan heitä koko sydämestäni. Vanhempani, sisarukseni, ystäväni sekä juurikin se, kenen kanssa voin kaiken jakaa. On tärkeää, että ihminen oppii rakastamaan myös itseään. Eikä kyse ole todellakaan mistää itserakkaudesta. Tai on se tavallaan. Kun pitää itsestään juuri sellaisena kuin on, niin varmasti myös muutkin rakastavat sinua. Ilman rakkautta olisi yksinäistä.
Vaikka joskus tuntuukin, että kukaan ei rakasta eikä välitä, niin se ei ole totta. Jokaista ihmistä varten on joku, joka rakastaa ja välittää. Eihän elämästä muuten tule mitään. Pointtini siis on, että joku välittää kuitenkin. Vaikka olisi kuinka onneton olo. Pidän tämän postauksen aika lyhyenä, koska minulla on nyt vähän kiirettä. Kohta täytyy juosta asemalle, pidän määränpään salaisuutena ainakin vielä ;)
tiistai 15. marraskuuta 2011
Huom!
Muokkasin vähän ulkoasua. Se saattaa vaihtua tässä aika pian, katsotaan nyt. Vinkkejä saa pistää tulemaan!
Pinnallista lätinää
Istuskelen pöydän ääressä ja lipitän teetä. Samalla tässä kirjoitan. Tänään oli tosi nätti päivä. Aurinko paistoi ja oli kivan viileä ilma. Ajattelin, että olisin käynyt pari kuvaa räpsäisemässä, mutta eiköhän se aurinko laskenut sitten heti, kun pääsin kotiin asti. Höh.
Minusta on kamalan kivaa kirjoittaa. Saan purettua ajatuksia. Yksi syy, miksi lähdin kirjoittamaan oli se, että voisin myös jotenkin vaikuttaa. Tai en tiedä, voinko näin vaikuttaa, mutta ainahan voi yrittää. En ainakaan menetä mitään.
Tänään odotin töiden jälkeen bussia. Takanani seisoi minua vähän vanhempi nainen. Samalla pysäkillä oli myös pari koululaista, ehkä n. 13-vuotiaita. En kiinnittänyt takanani seisovaan naiseen ensin mitään huomiota. Hetken päästä kuitenkin minua rupesi häiritsemään, kun nainen syljeskeli koko ajan. No eiköhän ne lapsetkin sitten aloittaneet syleksimisen.
Minua ällöttää kamalasti syljeskely. En tiedä miksi. Onhan se periaatteessa ihan normaalia, jos suussa on vaikka roska. Pisti kyllä ärsyttämään siltikin, kun nainen tuntui syljeskelevän päälleni. Hyi. Miksi teen tästä näin ison numeron? Siksi, että vanhemmat voisivat näyttää esimerkkiä pienemmille. Pienille lapsillekin pitää opettaa jo nuorena tapoja. Ollaan kunnolla, ja jätetään se syljeskely vaikka laamoille. Nehän syljeksivät, vai olenko ihan väärässä?
Minulla oli taas tuhat asiaa kirjoitettavana. Kyllä sitä päivän mittaan aina unohtaa, mitä kaikkea olisikaan voinut kirjoitella. Tässä on jotenkin kauhean kiva vain istuskella, ja juoda teetä. Jo neljäs kupillinen tänään, heh. Tulen ihan tällaisistakin asioista onnelliseksi.
Minulla oli vielä pari kuukautta sitten todella onneton olo. Elämä vähän heitteli. Onneksi olen päässyt eroon siitä jatkuvasta alakulosta. Nyt olen onnellinen. Asiat ovat aika hyvin. Vaikka olenkin karsinut parikin ihmistä pois elämästäni, se ei haittaa. En kaipaa heitä, vaikka välillä mietinkin miten asiat olisivat, jos he kuuluisivat päivittäiseen elämääni. Mutta olen tajunnut, että näin on parempi.
Haluan antaa vinkin: käperry viltin kanssa sohvalle, ota kuppi teetä mukaan, ja ala kirjoittaa. Kirjoita ihan mistä tahansa. Minä saan siitä ainakin tosi rennon olon. Jaksan paremmin. Jos olisin tajunnut tämänkin mahdollisuuden silloin parisen kuukautta sitten, olisin varmasti ollut paljon pirteämpi silloin. En halua, että muille tapahtuu samoja virheitä.
Ehkä tähän on nyt hyvä lopettaa. Teekin loppui. Otan vielä yhden kupillisen ja jatkan hommia. Risuja ja ruusuja voi kommenttiboksiin laittaa, jos joku innostuu. Heippa. :)
Minusta on kamalan kivaa kirjoittaa. Saan purettua ajatuksia. Yksi syy, miksi lähdin kirjoittamaan oli se, että voisin myös jotenkin vaikuttaa. Tai en tiedä, voinko näin vaikuttaa, mutta ainahan voi yrittää. En ainakaan menetä mitään.
Tänään odotin töiden jälkeen bussia. Takanani seisoi minua vähän vanhempi nainen. Samalla pysäkillä oli myös pari koululaista, ehkä n. 13-vuotiaita. En kiinnittänyt takanani seisovaan naiseen ensin mitään huomiota. Hetken päästä kuitenkin minua rupesi häiritsemään, kun nainen syljeskeli koko ajan. No eiköhän ne lapsetkin sitten aloittaneet syleksimisen.
Minua ällöttää kamalasti syljeskely. En tiedä miksi. Onhan se periaatteessa ihan normaalia, jos suussa on vaikka roska. Pisti kyllä ärsyttämään siltikin, kun nainen tuntui syljeskelevän päälleni. Hyi. Miksi teen tästä näin ison numeron? Siksi, että vanhemmat voisivat näyttää esimerkkiä pienemmille. Pienille lapsillekin pitää opettaa jo nuorena tapoja. Ollaan kunnolla, ja jätetään se syljeskely vaikka laamoille. Nehän syljeksivät, vai olenko ihan väärässä?
Minulla oli taas tuhat asiaa kirjoitettavana. Kyllä sitä päivän mittaan aina unohtaa, mitä kaikkea olisikaan voinut kirjoitella. Tässä on jotenkin kauhean kiva vain istuskella, ja juoda teetä. Jo neljäs kupillinen tänään, heh. Tulen ihan tällaisistakin asioista onnelliseksi.
Minulla oli vielä pari kuukautta sitten todella onneton olo. Elämä vähän heitteli. Onneksi olen päässyt eroon siitä jatkuvasta alakulosta. Nyt olen onnellinen. Asiat ovat aika hyvin. Vaikka olenkin karsinut parikin ihmistä pois elämästäni, se ei haittaa. En kaipaa heitä, vaikka välillä mietinkin miten asiat olisivat, jos he kuuluisivat päivittäiseen elämääni. Mutta olen tajunnut, että näin on parempi.
Haluan antaa vinkin: käperry viltin kanssa sohvalle, ota kuppi teetä mukaan, ja ala kirjoittaa. Kirjoita ihan mistä tahansa. Minä saan siitä ainakin tosi rennon olon. Jaksan paremmin. Jos olisin tajunnut tämänkin mahdollisuuden silloin parisen kuukautta sitten, olisin varmasti ollut paljon pirteämpi silloin. En halua, että muille tapahtuu samoja virheitä.
Ehkä tähän on nyt hyvä lopettaa. Teekin loppui. Otan vielä yhden kupillisen ja jatkan hommia. Risuja ja ruusuja voi kommenttiboksiin laittaa, jos joku innostuu. Heippa. :)
maanantai 14. marraskuuta 2011
Something New
Hei!
Päätin aloittaa bloggaamisen. Koen jatkuvasti tarvetta kirjoittamiseen, mutta en tiedä, miten sen tekisin. Olen laiska kirjoittamaan paperille. Sen voi lukea ihminen, kenelle asia ei kuulu. Niin myös tämänkin. Ei se haittaa. Jos luet tätä, niin jatka vain. Tämä on vähän kuin päiväkirja minulle. Sinä saat sitä lukea ja on minun vastuulla, että kuka tätä lukee.
Ehkä aloitin tyhmästi. Miksi en vain esitellyt itseäni? Ehkä huomaat sen jo nimestäni. Haluan pysyä anonyyminä. Jotkut pitäisivät pelkurina, miksen paljasta vain sitä kuka olen? Miksi en laita tähän kuvaani kaikkien nähtäväksi? Noh, kuviani löytyy vaikka mistä. Rupeapa siitä etsimään.
Jos jotain itsestäni kertoisin, niin olen aika syvällinen ihminen. Mietin paljon asioita. Löytyy minusta se pinnallinenkin puoli. Jotkut pitävät ärsyttävänä, jotkut outona ja ehkä jotkut myös ihan kivana tyyppinä. En ole kovin avoin ihminen, en todellakaan. Peittelen tunteitani, vaikka siihen ei välttämättä olisi edes syytä. Se on tyhmää. Miksi en voi vain olla iloinen silloin, kun muut ovat? Miksi en itke, kun itkettää?
Joillain ihmisillä on nk. suojamuuri ympärillään. Niin myös minulla. Harva tietää minusta oikeasti paljoa. Elämän surut ovat tehneet minusta kovan. Vaikka ulkokuori on kylmä, niin sisimpäni on lämmin. Oikeastaan rakastan elämää. Minä tunnen. Minulla on tunteet. Kun olen iloinen, hymyilen. Kun olen surullinen, itken.
En usko, että tätä monikaan tulee lukemaan. Mutta ei sen niin väliä, kunhan tässä kirjoitan. Välittämättä kieliopista tai mistään muustakaan. Jos kuitenkin luet ja pidit/vihasit, niin laitathan kommenttiboksiin viestiä? Olisi kiva kuulla, mitä pidit. Minulla jäi varmaan paljon asioita, mistä en muistanut kirjoittaa. Noh, jatkan sitten, kun siihen aikaa on.
Päätin aloittaa bloggaamisen. Koen jatkuvasti tarvetta kirjoittamiseen, mutta en tiedä, miten sen tekisin. Olen laiska kirjoittamaan paperille. Sen voi lukea ihminen, kenelle asia ei kuulu. Niin myös tämänkin. Ei se haittaa. Jos luet tätä, niin jatka vain. Tämä on vähän kuin päiväkirja minulle. Sinä saat sitä lukea ja on minun vastuulla, että kuka tätä lukee.
Ehkä aloitin tyhmästi. Miksi en vain esitellyt itseäni? Ehkä huomaat sen jo nimestäni. Haluan pysyä anonyyminä. Jotkut pitäisivät pelkurina, miksen paljasta vain sitä kuka olen? Miksi en laita tähän kuvaani kaikkien nähtäväksi? Noh, kuviani löytyy vaikka mistä. Rupeapa siitä etsimään.
Jos jotain itsestäni kertoisin, niin olen aika syvällinen ihminen. Mietin paljon asioita. Löytyy minusta se pinnallinenkin puoli. Jotkut pitävät ärsyttävänä, jotkut outona ja ehkä jotkut myös ihan kivana tyyppinä. En ole kovin avoin ihminen, en todellakaan. Peittelen tunteitani, vaikka siihen ei välttämättä olisi edes syytä. Se on tyhmää. Miksi en voi vain olla iloinen silloin, kun muut ovat? Miksi en itke, kun itkettää?
Joillain ihmisillä on nk. suojamuuri ympärillään. Niin myös minulla. Harva tietää minusta oikeasti paljoa. Elämän surut ovat tehneet minusta kovan. Vaikka ulkokuori on kylmä, niin sisimpäni on lämmin. Oikeastaan rakastan elämää. Minä tunnen. Minulla on tunteet. Kun olen iloinen, hymyilen. Kun olen surullinen, itken.
En usko, että tätä monikaan tulee lukemaan. Mutta ei sen niin väliä, kunhan tässä kirjoitan. Välittämättä kieliopista tai mistään muustakaan. Jos kuitenkin luet ja pidit/vihasit, niin laitathan kommenttiboksiin viestiä? Olisi kiva kuulla, mitä pidit. Minulla jäi varmaan paljon asioita, mistä en muistanut kirjoittaa. Noh, jatkan sitten, kun siihen aikaa on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)