Istuskelen pöydän ääressä ja lipitän teetä. Samalla tässä kirjoitan. Tänään oli tosi nätti päivä. Aurinko paistoi ja oli kivan viileä ilma. Ajattelin, että olisin käynyt pari kuvaa räpsäisemässä, mutta eiköhän se aurinko laskenut sitten heti, kun pääsin kotiin asti. Höh.
Minusta on kamalan kivaa kirjoittaa. Saan purettua ajatuksia. Yksi syy, miksi lähdin kirjoittamaan oli se, että voisin myös jotenkin vaikuttaa. Tai en tiedä, voinko näin vaikuttaa, mutta ainahan voi yrittää. En ainakaan menetä mitään.
Tänään odotin töiden jälkeen bussia. Takanani seisoi minua vähän vanhempi nainen. Samalla pysäkillä oli myös pari koululaista, ehkä n. 13-vuotiaita. En kiinnittänyt takanani seisovaan naiseen ensin mitään huomiota. Hetken päästä kuitenkin minua rupesi häiritsemään, kun nainen syljeskeli koko ajan. No eiköhän ne lapsetkin sitten aloittaneet syleksimisen.
Minua ällöttää kamalasti syljeskely. En tiedä miksi. Onhan se periaatteessa ihan normaalia, jos suussa on vaikka roska. Pisti kyllä ärsyttämään siltikin, kun nainen tuntui syljeskelevän päälleni. Hyi. Miksi teen tästä näin ison numeron? Siksi, että vanhemmat voisivat näyttää esimerkkiä pienemmille. Pienille lapsillekin pitää opettaa jo nuorena tapoja. Ollaan kunnolla, ja jätetään se syljeskely vaikka laamoille. Nehän syljeksivät, vai olenko ihan väärässä?
Minulla oli taas tuhat asiaa kirjoitettavana. Kyllä sitä päivän mittaan aina unohtaa, mitä kaikkea olisikaan voinut kirjoitella. Tässä on jotenkin kauhean kiva vain istuskella, ja juoda teetä. Jo neljäs kupillinen tänään, heh. Tulen ihan tällaisistakin asioista onnelliseksi.
Minulla oli vielä pari kuukautta sitten todella onneton olo. Elämä vähän heitteli. Onneksi olen päässyt eroon siitä jatkuvasta alakulosta. Nyt olen onnellinen. Asiat ovat aika hyvin. Vaikka olenkin karsinut parikin ihmistä pois elämästäni, se ei haittaa. En kaipaa heitä, vaikka välillä mietinkin miten asiat olisivat, jos he kuuluisivat päivittäiseen elämääni. Mutta olen tajunnut, että näin on parempi.
Haluan antaa vinkin: käperry viltin kanssa sohvalle, ota kuppi teetä mukaan, ja ala kirjoittaa. Kirjoita ihan mistä tahansa. Minä saan siitä ainakin tosi rennon olon. Jaksan paremmin. Jos olisin tajunnut tämänkin mahdollisuuden silloin parisen kuukautta sitten, olisin varmasti ollut paljon pirteämpi silloin. En halua, että muille tapahtuu samoja virheitä.
Ehkä tähän on nyt hyvä lopettaa. Teekin loppui. Otan vielä yhden kupillisen ja jatkan hommia. Risuja ja ruusuja voi kommenttiboksiin laittaa, jos joku innostuu. Heippa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti