Hei!
Päätin aloittaa bloggaamisen. Koen jatkuvasti tarvetta kirjoittamiseen, mutta en tiedä, miten sen tekisin. Olen laiska kirjoittamaan paperille. Sen voi lukea ihminen, kenelle asia ei kuulu. Niin myös tämänkin. Ei se haittaa. Jos luet tätä, niin jatka vain. Tämä on vähän kuin päiväkirja minulle. Sinä saat sitä lukea ja on minun vastuulla, että kuka tätä lukee.
Ehkä aloitin tyhmästi. Miksi en vain esitellyt itseäni? Ehkä huomaat sen jo nimestäni. Haluan pysyä anonyyminä. Jotkut pitäisivät pelkurina, miksen paljasta vain sitä kuka olen? Miksi en laita tähän kuvaani kaikkien nähtäväksi? Noh, kuviani löytyy vaikka mistä. Rupeapa siitä etsimään.
Jos jotain itsestäni kertoisin, niin olen aika syvällinen ihminen. Mietin paljon asioita. Löytyy minusta se pinnallinenkin puoli. Jotkut pitävät ärsyttävänä, jotkut outona ja ehkä jotkut myös ihan kivana tyyppinä. En ole kovin avoin ihminen, en todellakaan. Peittelen tunteitani, vaikka siihen ei välttämättä olisi edes syytä. Se on tyhmää. Miksi en voi vain olla iloinen silloin, kun muut ovat? Miksi en itke, kun itkettää?
Joillain ihmisillä on nk. suojamuuri ympärillään. Niin myös minulla. Harva tietää minusta oikeasti paljoa. Elämän surut ovat tehneet minusta kovan. Vaikka ulkokuori on kylmä, niin sisimpäni on lämmin. Oikeastaan rakastan elämää. Minä tunnen. Minulla on tunteet. Kun olen iloinen, hymyilen. Kun olen surullinen, itken.
En usko, että tätä monikaan tulee lukemaan. Mutta ei sen niin väliä, kunhan tässä kirjoitan. Välittämättä kieliopista tai mistään muustakaan. Jos kuitenkin luet ja pidit/vihasit, niin laitathan kommenttiboksiin viestiä? Olisi kiva kuulla, mitä pidit. Minulla jäi varmaan paljon asioita, mistä en muistanut kirjoittaa. Noh, jatkan sitten, kun siihen aikaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti