Ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa. Se on kiva tunne, kun myös on joku, kenelle voi sanoa, kuinka paljon rakastaakaan. Joku, kenen kanssa voi jakaa kaiken. Onneksi meidät on luotu rakastamaan. Rakkaus on tärkeää elämässä. Oikeastaan se on se tärkein. Jos ei ole rakkautta, ei ole mitään. Näin minä ajattelen.
Minä olen onnellinen. Kaikin puolin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka rakastavat minua ja minä rakastan heitä koko sydämestäni. Vanhempani, sisarukseni, ystäväni sekä juurikin se, kenen kanssa voin kaiken jakaa. On tärkeää, että ihminen oppii rakastamaan myös itseään. Eikä kyse ole todellakaan mistää itserakkaudesta. Tai on se tavallaan. Kun pitää itsestään juuri sellaisena kuin on, niin varmasti myös muutkin rakastavat sinua. Ilman rakkautta olisi yksinäistä.
Vaikka joskus tuntuukin, että kukaan ei rakasta eikä välitä, niin se ei ole totta. Jokaista ihmistä varten on joku, joka rakastaa ja välittää. Eihän elämästä muuten tule mitään. Pointtini siis on, että joku välittää kuitenkin. Vaikka olisi kuinka onneton olo. Pidän tämän postauksen aika lyhyenä, koska minulla on nyt vähän kiirettä. Kohta täytyy juosta asemalle, pidän määränpään salaisuutena ainakin vielä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti